Lauantaina näpsin kuvia meidän ihanasta pupusta, joka oli suloinen, utelias ja sosiaalinen tapaus. Se sai olla alakerrassa irti ja voi, kuinka se nauttikaan joka nurkan tutkimisesta! Piha-aitauksessa se seurasi tarkkaan tapahtumia ja naapurihäkin marsuja. Se oli kovin rakas lapsille ja minulle, ihana pieni pupupoika. Pehmoista turkkia vasten lapset supattelivat salaisuuksia ja minä nuuhkuttelin turkista kanintuoksua.
Elämässä tulee yllättäviä luopumisia. Pupu loukkasi selkänsä eilen, eivätkä takajalat enää toimineet. Tänään eläinlääkäri päästi sen loikkimaan taivaan voikukkapelloille.
Suru on lasten keskuudessa valtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti