Museoviikko ja Ravintolapäivä

 

Törnävän kartano on upea paikka. Museoviikon kunniaksi opastetut kierrokset olivat ilmaisia. Alue sinänsä on tuttu meille piknikkien ja Provinssin ansiosta, mutta historia kiinnostaa aina. Kesän ensimmäistä päivää kannatti viettää perinteistä poikkeavalla tavalla Törnävänsaareen tutustumalla. Koko Törnävä on lapsillekin nyt erityinen paikka, "se sama, meidän joki virtaa tästä!"

 

Kierros päättyi Aurinkotalon pihaan, jossa oli pihansiistimistalkoot ja Steinerkoulun kahvila. Fetapinaattipiiras oli aivan loistavaa, ja sitä pitääkin tehdä ensi tilassa itsekin.

Nyt kuitenkin grillin kevätsiivouksen kimppuun. Istutin jo innoissani auringonkukkia ja salaatteja pihalle, toivottavasti tämä luvattu helleaalto ei ihan heti lopu.

Lenkkeilyä

Tarmokas kaveri on tuonut elämääni takaisin säännölliset lenkit. Joka päivä, satoi tai paistoi, oli kuumetta tai migreeniä, tulee käveltyä useampi kilometri. Aamulla seurana kaksi koiraa, illalla yksi.

Vaikka Paappa, kohta 13 v, lähtisi innokkaasti iltalenkillekin, saattaa se lyödä jarrut pohjaan koska vain. Silloin tassut liimautuvat maahan ja ne lähtevät irtoamaan vain kun kuono kääntyy kotia kohti. 

Viikonloppuna kaupungilla pyöri karhu, tai kaksi. Toinen kulki reitillään mökin ohi, ja seikkailee nyt vain muutaman kilometrin päässä meiltä. Onneksi emme ole vielä törmänneet kyykäärmeitä, kurkia ja peuroja kummempiin.

Hyvää joulua!

Vaikka maa on melkein musta ja taivaalta sataa vettä, yritetään silti nauttia joulusta, ja kuvitellaan edes, että talvinen maisema odottaa ikkunan takana!

Talvea

Viime viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa mökillä. Täällä on ollut pahoja myrskyjä, ja piti tarkistaa myrskyvahingot. Kaikki oli mökillä kunnossa, suurimman ongelmia mahdollisesti aiheuttavan tekijän näimme loikkivan pois tontilta, kun me saavuimme. Jänis-parka pelästyi meidän remuavaa sakkia.

Kuvat on otettu sunnuntaina iltapäivällä. Jo illalla oli vesikeli, ja kaikki lumi suli pois.

Lenkillä

 

"hengitetään, syvään ja pitkään ilmaa, niin viileää, että henki höyryää"

 

Vaikka kuinka työpäivän jälkeen väsyttää, eikä lenkkeily huvita, muuttuu mieli nopeasti, kun vain saa itsensä pakotettua lähtemään. Pari astetta pakkasta, kuiva tie ja lähistöllä valaistu pururata, niin mikäs siinä lenkkeillessä.

 

Kaverikin tykkää.

 



Jännittää



Tällä hetkellä on muhimassa montakin haavetta. Suurimpana jo parin vuoden unelma, jonka ratkeamista odotellaan parhaillaan. Se määrittäisi tulevien vuosien vapaa-ajan käytön.

Meri

Vaikka en aivan meren rannalla olekaan viettänyt lapsuuttani, on se silti lähempänä sydäntäni kuin järvet.

 

Nämä kuvat on kuvattu eilen Naantalissa ja Väskin saarella. Hieno paikka!



Tänään

 

 

Lähiympäristöstä löytyi paikka, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Luonto oli jotain aivan ihmeellistä, lehtoja, salapaikkoja ja satumaisia tunnelmia. Silta puron yli toiseen maailmaan, rautaportti puutarhaan. Isoja vaahteroita, paljon villilupiineja ja virtaavaa vettä. Silti punaisen tuvan nurkalla ruusuja ja mustia viinimarjoja. Kuin suoraan jostain fantasiakirjasta.

 

 

Lumoava paikka, jonne pääsee toivottavasti vielä monta kertaa!





Lomalaisia

Minulla on vielä viikko jäljellä ennen kesälomaa. Lomalaiset saapuivat kuitenkin jo eilen, ja vastaanotto oli riemukas.

Lapset valitsivat jokainen oman nimikkopässinsä. Koirakin oli kovin tuttavallisella tuulella.



Puutarhasta

En todellakaan loista puutarhahommissa. Olen hyvin suurpiirteinen kaikessa viljelyssä ja kitkemisessä. Pidän enemmän kasveista, joita ei tarvitse hoitaa, vaan vain poimia satoa sen suuremmin huolehtimatta.

Villivadelmat ovat kypsiä (ja kohta jo syötynä suoraan puskista!), mutta jalovadelmat eivät. Viinimarjoja saa kohta poimia, mutta en löytänyt yhtäkään karviaista. Lasten kirsikkatomaatit ovat hyvässä kasvuvauhdissa, ja sadon kypsymistä odotellaan jo kovasti. Raparperit ovat tuottaneet jo kaksi satoa, ja mintut kukoistavat.

Aika hyvin, tällaiselle huolettomalle puutarhurille.

 

Metsäretkellä

 

 

 

 

Olemme innostuneet metsäretkeilystä. Reppuun pakataan makkaraa ja mehua, ja suunnaksi otetaan joku läheinen luontopolku. Ipanatkin jaksavat kävellä, kun tarvottavana on upottavien sammalmättäiden sijaan metsätie tai pururata. Mielenkiinnon säilymiseksi mukaan otetaan myös ämpäreitä marjoja ja kori sieniä varten. Mustikkaa saimme litran verran, hillat olivat vielä raakoja. Erikoisen viikonlopun retkestä teki se, että koirapaappa, pian 12-vee, otettiin mukaan. Siellä paappa viipotti ympäri metsiä häntä heiluen.