Lomalla..

Minä ja karvainen kaveri. Kiireettömät aamut, yökkärissä sohvalla. Vielä yksi aamu ennen töihinpaluuta.

Joululomaa

Pidin lomaa vasta uudelta vuodelta, vielä olisi pari päivää ennen töihinpaluuta. Olemme shoppailleet lasten kanssa (pukille kiitos lahjakorteista! Naiset tuntuvat olevan minuakin kovempia shoppailijoita), syöneet hyvin, käyneet rakkaiden ihmisten luona ja olemme onnistuneet heittämään vuorokausirytmin koko sakilla ihan sekaisin. 

Jouluaatto oli lasten mielestä paras ikinä ja kaupungin uuden vuoden lasten ilotulitus oli huippuelämys. Oikein hyvä joulu!

Yhtenä aurinkoisena lauantaina

 

Päivä lähti käyntiin neljän viljan puurolla ja tuoreilla mustikoilla. Nam!

 

Välillä syötiin maittava lounas, johon kokeilin uutta kaalisalaatin reseptiä. Salaatti oli ehkä parasta ikinä (niin kuin minun kokkaukseni usein ovat, ainakin niin kauan kunnes tulee joku uusi, joka on taas "paras ikinä"). Haluatteko reseptin?

 

Parturin kautta ajeltiin lasten kanssa tivoliin nauttimaan auringosta ja vauhdista. Illalla käytiin vielä ihailemassa aurinkoa mökillä ja rohkeimmat pulahtivat uimaan, vaikka vesi oli kuulemma tosi kylmää.

Ei ollenkaan hassumpi päivä!

Loma vasta puolessa välissä

 

 

Vasta tällä viikolla on elämä tuntunut lomalta. Isosaaressa on käyty uimassa aina kun sää on sallinut, välillä hampaat kalisten. Tänään saatiin riippukeinu kiinni rantaan, ja heti siellä on jonoa.

Piippu piti nuohota ja katto siivota neulasista. Apina, tuleva ekaluokkalainen, oli heti innoissaan katolla. Kotona katolla kiipeily kun on ankarasti kielletty, vaikka akrobaatin alku on sinnekin jo ehtinyt kaihoisasti katsella.

Junamatkailua

Pakattiin aamulla reput ja hypättiin junaan. Otettiin suunnaksi naapurikaupunki Vaasa, tarkoituksena käydä shoppailemassa, uimassa ja katsomassa kummitusta Loftetissa.

Vaan ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ilma oli kylmä, pilvinen ja tuulinen, joten uinti jäi väliin. Siitäkös lapset suuttuivat. Käynti leikkipuistossa ja muutama jäätelö vähän auttoivat.

Huomasin, että Vaasan Taidehallilla olisi ollut ilmainen sisäänpääsy ja Miina Äkkijyrkän näyttely. Harmitti, kun paikka oli maanantaisin suljettu. Lohdutukseksi kuvattiin pihalla olevaa peltilehmää (Pyhä Vasikka) joka puolelta.

 

Oli hyvä päivä! Lapset kuulemma näkivät kummituksen, ruoka oli joka paikassa hyvää ja seura erinomaista. Kun tulimme kotiin, täällä oli viisi astetta lämpimämpää kuin Vaasassa. Tosin keli oli huomattavasti märempi ja ukonilma taas oikein kunnolla päällä.

Nostalgiaa ja kirpputorilöytöjä



Lomalla ehtii koluta kirpputoreja. Kahdelta lempikirppariltani tein oikeita löytöjä!

 



 

Lapsuudessa kotonani oli näitä aterimia. Jostain mies on tuonut yhden haarukan, mutta olen etsinyt näitä kirpputoreilta jo pitemmän aikaa. Lapsuudenkodista ne ovat myös hävinneet yksitellen, joten sieltä ei näitä ole luvassa. Nyt löysin Fidan kirpparilta 6 haarukkaa, 6 veistä ja 5 lusikkaa. Aivan ihania!

Nämä kulhot muistan mamman luota. Ykkösbasaarissa niitä oli myynnissä neljä, ja Fidalta löysin vielä kaksi. Nämäkin tuovat mieleen muistoja, joten eihän niitä voinut hyllyyn jättää.

Tunnistaako joku aterimia tai kulhoja? Minulla ei ole hajuakaan, kuka ne on valmistanut.

Kesälomalla

Kesäloma alkoi maanantaina. Sitä edelsi hirveä kilpajuoksu aikaa vastaan töissä, mutta niin vain onnistuin jäämään lomalle. Meillä on ollut perinteenä juhlia koulun loppumista, ja tänä vuonna siihen yhdistettiin oma kesälomalle jäämiseni.

Olen leiponut loman alun kunniaksi sacherkakkua, mutakakkua ja tavallista täytekakkua, mutta tänä vuonna tarjottavaksi valikoitui vaahtokarkkikakku.

Pohja:
20 kpl Digestivekeksejä
125 g voita tai margariinia

Täyte:
 300 g vaahtokarkkeja
¾ dl kermaa
1 liivatelehti
2 ½ dl vaahtoutuvaa kevytvispiä
¼ dl tomusokeria
2 rkl vettä

Sulata voi. Sekoita voisulaan murennetut Digestive-keksit. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Levitä seos pohjaan. Laita vaahtokarkit mikronkestävään kulhoon. Lämmitä täydellä teholla pari minuuttia välillä sekoitellen. Kun vaahtokarkit ovat sulaneet kuoheaksi massaksi, sekoita joukkoon kerma. Jäähdytä kylmässä vesihauteessa, kunnes seos on jäähtynyt, mutta ei ole ehtinyt jähmettyä. Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen.Vatkaa kevytvispi ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaahtokarkkiseos. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotettu liivate. Sekoita täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Nosta jääkaappiin hyytymään kolmeksi tunniksi tai yön yli.

Alkuperäinen ohje täältä.

Kakku oli lasten mielestä taivaallista. Omaan makuuni kakku oli vähän liiankin makeaa, mutta koostumus oli oikein hyvä. Ensi kerralla pitänee laittaa koristeitakin, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Nyt koristelusuklaat ehtivät mennä parempiin suihin ennen kakun päälle päätymistä..

Rannalla

Vaikka mökillä on ihanaa, tekee välillä mieli oikealle uimarannalle. Meidän lähiranta on täydellinen auringonottoon ja vielä uimaan opettelevien lasten räpiköintiin. Tänä vuonna uimarannan "saaren" reunat oli siivottu kaisloista ja korvattu hiekalla ja kivillä.

Ilma oli puolipilvinen ja hieman tuulinen, mutta se ei meitä haitannut. Nautitaan viimeisistä helteistä ennen huomiselle luvattuja ukkosia!

Lomalla

Olen niin lomalla. Viikko on mennyt tähän mennessä nopeasti, on käyty Ikeassa, Marimekon tehtaanmyymälässä, sisäleikkipuistossa ja taidenäyttelyssä samalla, kun isommat lapset menivät lasten taidepajaan. On leivottu pullaa, paistettu vohveleita, syöty kebabia ja karkkia ainakin vuoden tarpeiksi.

On vietetty leffailtaa ja kuopuksen kanssa Putousvalvojaisia, kun isommat lapset olivat kumpikin omissa reissuissaan. Olen nukkunut päikkäreitä ja tehnyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa. Urakoin Supernaturalin kahdeksannen tuotantokauden ja Dowton Abbeyn kolmannen tuotantokauden samalla kun olen neulonut sukkia ja kauluria. Olen rentoutunut.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä pitkän viikonlopun verran! Haluaisin ehtiä vielä nukkua lisää päikkäreitä ja tehdä kirpparikierroksen. Mikäli kivoilta jutuilta jää aikaa, voin harkita sitä lomaviikolle budjetoimaani vaatekaapin siivousta ja verhojen ompelua, mutta eipä niillä ole niin väliä..

Aaton tunnelmaa

Ihana päivä! Herkkuruokia, lasten riemua, mieluisia lahjoja. Toisaalta myös kärsimättömyydestä seinille hyppiviä ipanoita, ähkyä, lahjapaperiröykkiöitä ja se epätoivoinen tunne "se on joulu nyt ohi, kun lahjat on avattu".

Onnistuin jouluruokien kanssa erinomaisesti, kinkku ei ole koskaan ollut noin hyvää, graavilohi täydellisen suolaista eikä jaloviinasinappikokeilu jää viimeiseksi. Täydellistä.

Tuoksu

Jouluun kuuluu ehdottomasti hyasintit. Niiden tuoksu on parasta mitä tiedän, eikä ilman niitä joulu tunnu joululta. Esikoinen on ilmeisesti myös ihastunut, koska kaupasta tarttui mukaan suunnittelemani yhden hyasintin sijaan kuusi kukkaa. Esikoinen päätteli upeasti kukkien värit sipuleiden väristä, eikä ollut väärässä. Kuvassa vaaleanpunaisia ja valkoisia hyasintteja. 

Vanhenemista

Vietin syntymäpäivää viikolla. Koska olen nykyään viikot reissuleskenä, juhlittiin perheen kanssa synttäreitä vasta viikonloppuna. Tässä iässä alkavat elämän pienet nautinnot (pääasiassa kaikki minkä voi laittaa suuhun) olla varsinaisia fyysisiä lahjoja tärkeämpiä. 

Mies oli ostanut minulle lahjaksi lempijuomaani, vaniljacolaa. Pakko tosin myöntää, että jos viikonlopun aikana sitä juo viisi tölkkiä, alkaa himotus vähentyä. Juhlinta huipentui vielä paikalliseen jenkkiravintolaan. Mukava viikonloppu!

Vapaa

Olin viikolla muutaman päivän Helsingissä koulutuksessa. Oli hieno reissu. Shoppailin, söin hyvin, rentouduin hotellihuoneen kylpyammeessa ja nautin. Junamatkat neuloin, mennessä tein pipon ja tullessa yhden villasukan. Hyödynsin yksinoloaikaa, ja kuuntelin puhelimesta melkein koko Mokoman tuotannon ties kuinka monetta kertaa.

Kun kerran on pakko lähteä koulutukseen toiseen kaupunkiin, pitää siitä osata ottaa kaikki irti! Olla vapaa perheenäidin roolista ja keskittyä vain itseensä.

Samasta puusta veistettyjä

Vanha koiramme täyttää syksyllä 12 vuotta. Olen pitänyt sitä edelleen todella aktiivisena, mutta nyt tuon tarmonpesän rinnalla huomaa, kuinka hidas se jo onkaan. Vuoden vanha kossi päihittää sen mennen tullen.

On hauska katsoa saman rotuisia, mutta eri kasvattajalta lähtöisin olevia koiria. Ne ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Lenkillä molemmat kävelevät tasatahtiin ja hännät heiluvat synkassa. Tänään annoin kummallekin luun, ja niin vain nuorempi lähti samalla tavalla kiertämään taloa luu suussaan kuin tuo paappammekin. Ensin pitää kulkea herkun tai uuden lelun kanssa kymmenisen minuuttia ympäri tupaa, ennen kuin sen voi edes kuvitella syövänsä. Vaikka yhteisiä esi-isiä noilla ei taida olla, on nuoremmalla juuri samanlaiset tavat kuin paapalla.

Silloin kun paappa oli nuori, meillä kävi miehen työkaveri kylässä. Myöhemmin hän ihmetteli, kuinka monta nausteria siellä oikein on, kun joka ikkunalla näkyi partanaama? No ei ollut kuin yksi, tosin sangen vikkelä kaveri. Siitä meille jäi hellittelynimi snautserille: nausteri.

Tuokioita

 

Eilen illalla lähdimme ensimmäistä kertaa mökille. Lapset uivat ja minä kuljin ympäri tonttia, katsellen, mitä kaikkea tulikaan ostettua. Bongasin sisiliskon (ensimmäisen sitten lapsuuden!), monta sammakkoa ja paljon salaisia paikkoja. Joku on tehnyt itse kurkkupurkista lyhdyn kuistille, siihen se saa jäädäkin.

 

 

Joen keskellä on vesijättömaata, saari, joka ei kuulu kenellekään. Lapset suunnittelivat tekevänsä sinne majan. 





Mökki on saaren kärjessä, ja molemmin puolin menee joki. Se on alunperin rakennettu poliisien virkistyskäyttöön, jossa käytössä se oli ensimmäiset 20 vuotta. Sen jälkeen se on pysynyt samassa perheessä, mutta ollut käyttämättä viitisen vuotta. Jospa se meillä pääsisi uudestaan säännölliseen käyttöön?



Minun paikka.

 

 

 

 

 

 

Vuosia olen haaveillut, uskaltamatta sanoa sitä ääneen. Tätä paikkaa olen katsellut viime kesästä asti, seurannut, kuinka aina vain uudestaan se ilmestyy kiinteistönvälityksen sivuille eri hinnan kanssa.

 

Tänään tehtiin kaupat. Minun paikka.