Yhtenä aurinkoisena lauantaina

 

Päivä lähti käyntiin neljän viljan puurolla ja tuoreilla mustikoilla. Nam!

 

Välillä syötiin maittava lounas, johon kokeilin uutta kaalisalaatin reseptiä. Salaatti oli ehkä parasta ikinä (niin kuin minun kokkaukseni usein ovat, ainakin niin kauan kunnes tulee joku uusi, joka on taas "paras ikinä"). Haluatteko reseptin?

 

Parturin kautta ajeltiin lasten kanssa tivoliin nauttimaan auringosta ja vauhdista. Illalla käytiin vielä ihailemassa aurinkoa mökillä ja rohkeimmat pulahtivat uimaan, vaikka vesi oli kuulemma tosi kylmää.

Ei ollenkaan hassumpi päivä!

Raparperia

Meillä tuntuu piisaavan raparperia. Siirsin muutama vuosi sitten hivenen kärsineen raparperin (jonka sain tätini puutarhasta) entiseltä paikaltaan kuistin viereen. Joka vuosi se tekee aina vain enemmän ja enemmän satoa, joten paikanvaihdos taisi tulla tarpeeseen. Tai tarpeeseen ja tarpeeseen, minun mielestäni kesään kuuluu raparperi eri muodoissaan, kiisselinä ja piirakkana, muun muassa, mutta lapset vihaavat sitä. Kun esikoinen sai hoidossa ensimmäisen kerran raparperikiisseliä, oli ihmetys suuri: "ei meidän äiti vain tee ruohosta kiisseliä!"

Kokeillaan siis jatkojalostusta. Mansikkaraparperihillo oli minun ja monen vieraan mielestä hyvää, mutta lapset eivät syö kuin omenahilloa. Nyt tein mehua, katsotaan, kuinka se tekee kauppansa.

1,5 l raparperia
1,5 l vettä

Keitä noin 30 min, kuori halutessasi vaahto pois pinnalta. Siiviloi harsokankaan läpi, anna valua kunnolla. Lisää n. 2 dl sokeria, ja anna sulaa. Pullota. Mehun pitäisi olla heti valmista juotavaksi, mutta uskon, että meillä laimennetaan sitä vedellä.