Loma vasta puolessa välissä

 

 

Vasta tällä viikolla on elämä tuntunut lomalta. Isosaaressa on käyty uimassa aina kun sää on sallinut, välillä hampaat kalisten. Tänään saatiin riippukeinu kiinni rantaan, ja heti siellä on jonoa.

Piippu piti nuohota ja katto siivota neulasista. Apina, tuleva ekaluokkalainen, oli heti innoissaan katolla. Kotona katolla kiipeily kun on ankarasti kielletty, vaikka akrobaatin alku on sinnekin jo ehtinyt kaihoisasti katsella.

Parempi katsoa kuin katua

Saimme mökin vasta elokuussa viime vuonna. Jotain puutarhahommia ehdittiin tehdä (ja minä ehdin kieltää), kuten ajaa ruohonleikkurilla villiintynyttä pihaa. Minä ehdin väliin, ja halusin säilyttää sammaloituneen tontinnurkan, jossa kasvaa pieniä mäntyjä. Tämä asia on vielä keskustelun alla, mutta minä aion pitää pääni.

Onneksi tajusin odottaa kevääseen, ennen kuin suurempia päätöksiä puutarhan suhteen. Kulleroita! Metsätähtiä! Valkoista JA sinistä syreeniä! Mökin nurkalla kasvaa kurttulehtiruusu, mutta sen huomasin jo syksyllä. Nämä olivat iloisia yllätyksiä.

Ensimmäinen kesäpäivä mökillä

Sunnuntaina teimme yllätyspyrähdyksen mökille. Vaikka kamera on aina mukana, ja suunnitelmissa on kuvata vaikka mitä, niin silti kuvat tulevat aina samoista kuvakulmista. Vettä, tulta, ja mukuloita.

Saunan seinään saatiin vihdoin laittaa korjattu pumppu, ja nyt voi pesuveden ottaa kätevästi seinästä eikä sitä tarvitse enää kantaa sangolla pari metriä kauempaa. Laiturisuunnitelmat alkavat selkiytyä, mökkinaapuria konsultoituamme. Pallogrillin piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta niin vain se on edelleen käytössä. Suunnittelen tekeväni grillin joko tuohon valurautapataan tai vieressä olevaan vanhaan valurautahellaan. Tyhjäsin sen jo syksyllä, mutta suunnitelmat eivät vielä ole edenneet toteutuksen asteelle. Vai pitäisikö rakentaa kiinteä grilli tiilistä?

Isosaaressa

Kuvat mökiltä ovat pääsiäiseltä. Silloin aurinko paistoi, ja haravoidessa tuli hiki. Viimeksi siellä käydessä satoi, mutta silti mieli kaipaisi jo mökille. Kesälomaan on enää 2,5 viikkoa. Aurinko vain enää puuttuu!

Talvea

Viime viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa mökillä. Täällä on ollut pahoja myrskyjä, ja piti tarkistaa myrskyvahingot. Kaikki oli mökillä kunnossa, suurimman ongelmia mahdollisesti aiheuttavan tekijän näimme loikkivan pois tontilta, kun me saavuimme. Jänis-parka pelästyi meidän remuavaa sakkia.

Kuvat on otettu sunnuntaina iltapäivällä. Jo illalla oli vesikeli, ja kaikki lumi suli pois.

Elokuun hämärtyviä iltoja

Rakastan syksyä. Varsinkin sitä hetkeä, kun illat alkavat pimentyä, ja ilmassa tuoksuu jo syksyn odotus.

 

Tuntuu, että elämä on nyt yhtä mökkeilyä. Kuherruskuukausi mukavuuksien ulottumattomissa jatkuu edelleen. Kyllä elämässä tapahtuu silti koko ajan kaikkea muutakin, niistä ei vain ehdi ottamaan kuvia saati sitten blogissa hehkuttamaan!



Mökkeilyä

 

Koulun alku on sotkenut bloggausrytmin. Olemme kuitenkin olleet mökillä jo yötäkin. Elämä mökillä eroaa arjesta monella tapaa, on ihan eri lämmittää tupaa puuhellalla ja hoitaa valaistus kynttilöillä kuin vain vääntää katkaisimesta sähköt päälle. Ruuanlaitto aloitetaan tulen teolla, vasta sitten mietitään, koskahan pääsee syömään.

 

Lapset leikkivät purolla ja juoksevat metsässä. Heti kun sauna saadaan lämpimäksi, ipanat menevät uimaan. Yöllä nukutaan koko sakki samassa ehkä kuuden neliön huoneessa. Illalla on kuuma, kun hella tuo lämpöä, mutta yöllä alkaa jo paleltaa, kun lämpö hiipuu.

 

 

Illalla voi istua terassilla kynttilän valossa. Mies on vienyt mökille jotain led-valoja, mutta olen kieltänyt niiden käytön. Öljylamppuun olen suostunut, ja saunominen sen valossa luo omanlaisensa tunnelman.

Tulta!

En edes muista, koska viimeksi olen grillannut hiiligrillillä. Ehkä joskus lapsuudessa? Illan menu koostui perinteisistä makkaroista, suklaafonduesta banaanien ja vaahtokarkkien kera ja grillatuista vaahtokarkeista. Niin hyvää, niin makeaa ja niin kuumaa! Poltin kieleni.

Tuokioita

 

Eilen illalla lähdimme ensimmäistä kertaa mökille. Lapset uivat ja minä kuljin ympäri tonttia, katsellen, mitä kaikkea tulikaan ostettua. Bongasin sisiliskon (ensimmäisen sitten lapsuuden!), monta sammakkoa ja paljon salaisia paikkoja. Joku on tehnyt itse kurkkupurkista lyhdyn kuistille, siihen se saa jäädäkin.

 

 

Joen keskellä on vesijättömaata, saari, joka ei kuulu kenellekään. Lapset suunnittelivat tekevänsä sinne majan. 





Mökki on saaren kärjessä, ja molemmin puolin menee joki. Se on alunperin rakennettu poliisien virkistyskäyttöön, jossa käytössä se oli ensimmäiset 20 vuotta. Sen jälkeen se on pysynyt samassa perheessä, mutta ollut käyttämättä viitisen vuotta. Jospa se meillä pääsisi uudestaan säännölliseen käyttöön?