Lihapiirakkaa

 

 

Lomaa on vielä viikonloppu jäljellä, joten on vielä aikaa kokeilla uusia reseptejä. Tämä löytyi uusimmasta Meidän Perhe-lehdestä.

 

Lihapiirakka

 

Pohja:

250 g voita

4 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhetta

250 g maitorahaa

 

Sekoita pehmeän voin joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lisää maitorahka, ja sekoita taikinaksi. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

 

Täyte:

0,75 dl puuroriisiä

3 dl vettä

puolikas kasvisliemikuutio

 

200 g jauhelihaa

1 sipuli

1 tl paprikajauhetta

0,25 tl suolaa

mustapippuria

 

Keitä riisi kypsäksi liemikuutiolla maustetussa vedessä.

 

Ruskista jauheliha ja sipuli, mausta. Sekoita jauheliha ja riisi keskenään.

 

Jaa taikina kahteen osaan, kauli toinen leivinpaperille. Levitä täyte päälle. Kauli toinen puoli taikinasta vähän pienemmäksi ja laita se kanneksi. Käännä reunat kannen päälle. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista uunissa  225 asteessa noin 18-20 min.



Leipää

Leivon usein. Pidän itsetehdystä ja tuoreesta leivästä. Yleensä sovellan taikinan kaapista löytyvistä aineksista tai jämistä, mutta tällä viikolla on syöty pitkästä aikaa Pastanjauhantaa-blogin artisaanileipää.

Artisaanileipä

1,5 rkl hiivaa
1,5 rkl suolaa
n. 7,2 dl kädenlämpöistä vettä
n. 15,6 dl vehnäjauhoja ja jonkin verran lisää leivontaan
Sekoita ainekset hyvin, ja anna nousta 2-5 tuntia. Taikinan voi hyvin jättää jääkaappiin yöksi.

Jaa taikina 2-3 osaan (riippuen siitä, kuinka isoja leipiä haluat) ja leivo leiviksi. Anna nousta n. 40 min, viiletel leipiä kohoamisen puolivälissä veitsellä, että ne kohoavat kauniimmin. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ohjeen mukaan uunissa kuumennetaan pelti (itse käytän pitsakiveä) samalla, ja kohonneet leivät nostetaan kuumalle pellille. Kokemus on osoittanut, että leivistä tulee hyviä ilman kuumaa peltiäkin! Laita leipien kanssa uuniin yhtä aikaa uunivuoka uunin pohjalle, jonne laitat kiehuvaa vettä. Anna paistua n. 30 min, ja jäähdytä leivät ritilän päällä.

Hyvää! Ja siitä harvinaista leipää, että tämä maistuu yhtä hyvältä vielä seuraavanakin päivänä.

Kasvisruokaa

Ehti tämän viikonlopun aikana kokkailla kotonakin.

Jostain syystä en enää osaa tehdä pakasteranskalaisia. Ne jäävät aina raaoiksi, lötköiksi tai muuten vain ällöttäviksi. Olenkin siirtynyt bataattiranskalaisiin. Bataatti kuoritaan ja suikaloidaan sopiviksi paloiksi. Kulhossa sekoitetaan suikaleet, öljy, suolaa, paprikajauhetta ja cayennepippuria. Paistetaan uunivuuassa n. 200 asteessa niin kauan, että ne ovat rapeita tai edes vähän mustuneita.

Bataattien kanssa tarjotaan auradippiä. Kermaviiliä ja murustettua aurajuustoa (seassa saa olla isojakin paloja) sekoitetaan sopivassa suhteessa. Taivaallista!

Tänään lisukkeena oli vielä porkkana-korianteripihvejä.

4 isoa porkkanaa
1 sipuli
2 munaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl ruokakermaa
nippu tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja korianteri. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa jauhoja ja kananmunaa, mikäli pihvit eivät meinaa pysyä kasassa. Paista meko kuumalla pannulla öljyssä ohuita, rapeapintaisia pihvejä.

Pihvien ohje Kotivinkistä 11/2013.

Onneksi lapset eivät tykänneet mistään. Jäipä enemmän aikuisille.

Viikonlopun viettoa toisenlaisesta näkökulmasta

 

Uusia tuoksuja ja lenkkimaastoja.

 

Muut yrittävät täyttää pihassa olevia vanhoja ojia, Paappa kaivaa niitä lisää.

 

 

Paappa tarkistaa, onko pihasta löytynyt valurautapata asianmukaisesti täytetty.

 

Tylsää.

 

Reviiriä pitää puolustaa mökilläkin.

Yksi yö mökillä, ei mitään ihmeempiä aktiviteetteja ja kumpikin koira makaa kotona reporankana lattialla.



Elokuun hämärtyviä iltoja

Rakastan syksyä. Varsinkin sitä hetkeä, kun illat alkavat pimentyä, ja ilmassa tuoksuu jo syksyn odotus.

 

Tuntuu, että elämä on nyt yhtä mökkeilyä. Kuherruskuukausi mukavuuksien ulottumattomissa jatkuu edelleen. Kyllä elämässä tapahtuu silti koko ajan kaikkea muutakin, niistä ei vain ehdi ottamaan kuvia saati sitten blogissa hehkuttamaan!



Mökkeilyä

 

Koulun alku on sotkenut bloggausrytmin. Olemme kuitenkin olleet mökillä jo yötäkin. Elämä mökillä eroaa arjesta monella tapaa, on ihan eri lämmittää tupaa puuhellalla ja hoitaa valaistus kynttilöillä kuin vain vääntää katkaisimesta sähköt päälle. Ruuanlaitto aloitetaan tulen teolla, vasta sitten mietitään, koskahan pääsee syömään.

 

Lapset leikkivät purolla ja juoksevat metsässä. Heti kun sauna saadaan lämpimäksi, ipanat menevät uimaan. Yöllä nukutaan koko sakki samassa ehkä kuuden neliön huoneessa. Illalla on kuuma, kun hella tuo lämpöä, mutta yöllä alkaa jo paleltaa, kun lämpö hiipuu.

 

 

Illalla voi istua terassilla kynttilän valossa. Mies on vienyt mökille jotain led-valoja, mutta olen kieltänyt niiden käytön. Öljylamppuun olen suostunut, ja saunominen sen valossa luo omanlaisensa tunnelman.

Samasta puusta veistettyjä

Vanha koiramme täyttää syksyllä 12 vuotta. Olen pitänyt sitä edelleen todella aktiivisena, mutta nyt tuon tarmonpesän rinnalla huomaa, kuinka hidas se jo onkaan. Vuoden vanha kossi päihittää sen mennen tullen.

On hauska katsoa saman rotuisia, mutta eri kasvattajalta lähtöisin olevia koiria. Ne ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Lenkillä molemmat kävelevät tasatahtiin ja hännät heiluvat synkassa. Tänään annoin kummallekin luun, ja niin vain nuorempi lähti samalla tavalla kiertämään taloa luu suussaan kuin tuo paappammekin. Ensin pitää kulkea herkun tai uuden lelun kanssa kymmenisen minuuttia ympäri tupaa, ennen kuin sen voi edes kuvitella syövänsä. Vaikka yhteisiä esi-isiä noilla ei taida olla, on nuoremmalla juuri samanlaiset tavat kuin paapalla.

Silloin kun paappa oli nuori, meillä kävi miehen työkaveri kylässä. Myöhemmin hän ihmetteli, kuinka monta nausteria siellä oikein on, kun joka ikkunalla näkyi partanaama? No ei ollut kuin yksi, tosin sangen vikkelä kaveri. Siitä meille jäi hellittelynimi snautserille: nausteri.

Tulta!

En edes muista, koska viimeksi olen grillannut hiiligrillillä. Ehkä joskus lapsuudessa? Illan menu koostui perinteisistä makkaroista, suklaafonduesta banaanien ja vaahtokarkkien kera ja grillatuista vaahtokarkeista. Niin hyvää, niin makeaa ja niin kuumaa! Poltin kieleni.

Tuokioita

 

Eilen illalla lähdimme ensimmäistä kertaa mökille. Lapset uivat ja minä kuljin ympäri tonttia, katsellen, mitä kaikkea tulikaan ostettua. Bongasin sisiliskon (ensimmäisen sitten lapsuuden!), monta sammakkoa ja paljon salaisia paikkoja. Joku on tehnyt itse kurkkupurkista lyhdyn kuistille, siihen se saa jäädäkin.

 

 

Joen keskellä on vesijättömaata, saari, joka ei kuulu kenellekään. Lapset suunnittelivat tekevänsä sinne majan. 





Mökki on saaren kärjessä, ja molemmin puolin menee joki. Se on alunperin rakennettu poliisien virkistyskäyttöön, jossa käytössä se oli ensimmäiset 20 vuotta. Sen jälkeen se on pysynyt samassa perheessä, mutta ollut käyttämättä viitisen vuotta. Jospa se meillä pääsisi uudestaan säännölliseen käyttöön?



Minun paikka.

 

 

 

 

 

 

Vuosia olen haaveillut, uskaltamatta sanoa sitä ääneen. Tätä paikkaa olen katsellut viime kesästä asti, seurannut, kuinka aina vain uudestaan se ilmestyy kiinteistönvälityksen sivuille eri hinnan kanssa.

 

Tänään tehtiin kaupat. Minun paikka.

Luopumisia

 

 

Lauantaina näpsin kuvia meidän ihanasta pupusta, joka oli suloinen, utelias ja sosiaalinen tapaus. Se sai olla alakerrassa irti ja voi, kuinka se nauttikaan joka nurkan tutkimisesta! Piha-aitauksessa se seurasi tarkkaan tapahtumia ja naapurihäkin marsuja. Se oli kovin rakas lapsille ja minulle, ihana pieni pupupoika. Pehmoista turkkia vasten lapset supattelivat salaisuuksia ja minä nuuhkuttelin turkista kanintuoksua.

 

 

Elämässä tulee yllättäviä luopumisia. Pupu loukkasi selkänsä eilen, eivätkä takajalat enää toimineet. Tänään eläinlääkäri päästi sen loikkimaan taivaan voikukkapelloille.

 

 

Suru on lasten keskuudessa valtava.



Minttua

 

 

Sain ystävältä muutama vuosi sitten pari pientä minttua, toinen viherminttua ja toinen piparminttua. Istutin molemmat vierekkäin kukkapenkkiin, ja sain varoituksen, että ne leviävät kuin kulovalkea. Mintut tuoksuvat ihanilta, ketä se haittaa, jos ne valtaavat isommankin alan?

 

 

Tein aiemmin kesällä minttuteetä, haudutin mintunlehtiä kuumassa vedessä. Tänään tein minttusokeria. Ohje on yksinkertainen: sekoita esim. morttelissa raakaruokosokeria ja mintun lehtiä. Sokerin voi nauttia vaikkapa jäätelön päällä.



Mikäs se tämä on?

 

 

No sehän on erittäin tarmokas kaveri, joka pistää koko meidän huushollin sekaisin. Äärimmäisen älykäs, kiltti ja ihana, mutta myös murrosikäisen kaikkivoipaisuudessaan todella sinnikäs, itsevarma ja ärsyttävä. Paapan hermot ovat kovilla, kun nuori kossi yrittää saada vanhusta mukaan leikkiin, eikä paapan mielestä enää tässä iässä riehaannuta.

 

 

Katsotaan, miten meidän käy kaksikoiraisena perheenä.