Nostalgiaa ja kirpputorilöytöjä



Lomalla ehtii koluta kirpputoreja. Kahdelta lempikirppariltani tein oikeita löytöjä!

 



 

Lapsuudessa kotonani oli näitä aterimia. Jostain mies on tuonut yhden haarukan, mutta olen etsinyt näitä kirpputoreilta jo pitemmän aikaa. Lapsuudenkodista ne ovat myös hävinneet yksitellen, joten sieltä ei näitä ole luvassa. Nyt löysin Fidan kirpparilta 6 haarukkaa, 6 veistä ja 5 lusikkaa. Aivan ihania!

Nämä kulhot muistan mamman luota. Ykkösbasaarissa niitä oli myynnissä neljä, ja Fidalta löysin vielä kaksi. Nämäkin tuovat mieleen muistoja, joten eihän niitä voinut hyllyyn jättää.

Tunnistaako joku aterimia tai kulhoja? Minulla ei ole hajuakaan, kuka ne on valmistanut.

Raparperia

Meillä tuntuu piisaavan raparperia. Siirsin muutama vuosi sitten hivenen kärsineen raparperin (jonka sain tätini puutarhasta) entiseltä paikaltaan kuistin viereen. Joka vuosi se tekee aina vain enemmän ja enemmän satoa, joten paikanvaihdos taisi tulla tarpeeseen. Tai tarpeeseen ja tarpeeseen, minun mielestäni kesään kuuluu raparperi eri muodoissaan, kiisselinä ja piirakkana, muun muassa, mutta lapset vihaavat sitä. Kun esikoinen sai hoidossa ensimmäisen kerran raparperikiisseliä, oli ihmetys suuri: "ei meidän äiti vain tee ruohosta kiisseliä!"

Kokeillaan siis jatkojalostusta. Mansikkaraparperihillo oli minun ja monen vieraan mielestä hyvää, mutta lapset eivät syö kuin omenahilloa. Nyt tein mehua, katsotaan, kuinka se tekee kauppansa.

1,5 l raparperia
1,5 l vettä

Keitä noin 30 min, kuori halutessasi vaahto pois pinnalta. Siiviloi harsokankaan läpi, anna valua kunnolla. Lisää n. 2 dl sokeria, ja anna sulaa. Pullota. Mehun pitäisi olla heti valmista juotavaksi, mutta uskon, että meillä laimennetaan sitä vedellä.

Kesälomalla

Kesäloma alkoi maanantaina. Sitä edelsi hirveä kilpajuoksu aikaa vastaan töissä, mutta niin vain onnistuin jäämään lomalle. Meillä on ollut perinteenä juhlia koulun loppumista, ja tänä vuonna siihen yhdistettiin oma kesälomalle jäämiseni.

Olen leiponut loman alun kunniaksi sacherkakkua, mutakakkua ja tavallista täytekakkua, mutta tänä vuonna tarjottavaksi valikoitui vaahtokarkkikakku.

Pohja:
20 kpl Digestivekeksejä
125 g voita tai margariinia

Täyte:
 300 g vaahtokarkkeja
¾ dl kermaa
1 liivatelehti
2 ½ dl vaahtoutuvaa kevytvispiä
¼ dl tomusokeria
2 rkl vettä

Sulata voi. Sekoita voisulaan murennetut Digestive-keksit. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Levitä seos pohjaan. Laita vaahtokarkit mikronkestävään kulhoon. Lämmitä täydellä teholla pari minuuttia välillä sekoitellen. Kun vaahtokarkit ovat sulaneet kuoheaksi massaksi, sekoita joukkoon kerma. Jäähdytä kylmässä vesihauteessa, kunnes seos on jäähtynyt, mutta ei ole ehtinyt jähmettyä. Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen.Vatkaa kevytvispi ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaahtokarkkiseos. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotettu liivate. Sekoita täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Nosta jääkaappiin hyytymään kolmeksi tunniksi tai yön yli.

Alkuperäinen ohje täältä.

Kakku oli lasten mielestä taivaallista. Omaan makuuni kakku oli vähän liiankin makeaa, mutta koostumus oli oikein hyvä. Ensi kerralla pitänee laittaa koristeitakin, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Nyt koristelusuklaat ehtivät mennä parempiin suihin ennen kakun päälle päätymistä..

Rannalla

Vaikka mökillä on ihanaa, tekee välillä mieli oikealle uimarannalle. Meidän lähiranta on täydellinen auringonottoon ja vielä uimaan opettelevien lasten räpiköintiin. Tänä vuonna uimarannan "saaren" reunat oli siivottu kaisloista ja korvattu hiekalla ja kivillä.

Ilma oli puolipilvinen ja hieman tuulinen, mutta se ei meitä haitannut. Nautitaan viimeisistä helteistä ennen huomiselle luvattuja ukkosia!

Tee-se-itse yleispesuaine

Mitä tehdään ylijääneistä sitruunanjämistä? No yleispesuainetta tietysti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tätä kokeilen, mutta jaanpa sen teille jo nyt. Netistä löytyy muitakin ohjeita, mutta tämä on yksinkertaisin.

Laita sitruunankuoret kannelliseen lasipurkkiin ja kaada päälle väkiviinaetikkaa. Anna maustua n. viikko. Siivilöi ja laimenna vedellä yleispesuaineeksi.

Käyttökokemuksia luvassa myöhemmin. Keittiössä on silti jo raikas sitruunainen tuoksu, kun purkki on tekeytymässä tiskipöydän kulmalla!

Kirpeää sitruunaa

 

Täällä on ollut koko viikon +30 astetta. Nuorimmainen on kärsinyt laryngiitista, eikä se ole kiva tauti näillä helteillä. Sitruunahan on kirpeää, ja siitä se ajatus sitten lähti..

 

 



Ranskalainen sitruunapiirakka

Täyte:

2 sitruunaa (eli reilu 1 dl mehua ja n. 2½ tl hienoksi raastettua sitruunankuorta)

4 kananmunaa

2 dl sokeria (185g)

1 1/4 dl kuohukermaa

ripaus suolaa

Pohja:

110g kylmää voita kuutioina

2 1/3 dl vehnäjauhoja

1 1/5 dl tomusokeria

ripaus suolaa

Tee ensin täyte. Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori hienoksi (huom! vain uloin keltainen osa). Purista mehu. Sekoita kananmunat ja sokeri nopeasti vispilällä tasaiseksi, älä vatkaa! Lisää kerma, suola ja sitruunan kuori ja mehu ja sekoita nopeasti. Laita täyte jääkaappiin noin tunniksi lepäämään.

 

Tee pohja sillä aikaa kun täyte lepää jääkaapissa. Kuutioi kylmä voi ja laita yleiskoneeseen muiden pohjan ainesten kanssa. Sekoita kunnes taikinasta alkaa muodostua pallo. Ota pois koneesta ja muotoile käsin litteäksi lätyksi. Nosta taikina vuokaan ja levitä käsin vuoan reunoille ja pohjalle. Laita pohja jääkaappiin 15 minuutiksi. Laita uuni lämpenemään 175 C asteeseen.

 

Ota pohja jääkaapista ja pistele siihen haarukalla muutama reikä. Pohjan päälle kannattaa laittaa leivinpaperinpalanen ja painoksi esim. keittämätöntä riisiä. Esipaista pohjaa n. 15 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetken. Alenna uunin lämpötila 150 C asteeseen.

 

Kaada täyte siivilän läpi haalean esipaistetun pohjan päälle. Nosta piirakka varovasti uunin keskitasolle ja paista 25-30 minuuttia, kunnes täyte on juuri ja juuri hyytynyt. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja laita sitten jääkaappiin muutamaksi tunniksi. 

Alkuperäinen ohje täältä.

Kirpeä makunautinto ja aistien viilentyminen on taattu!

Pataleipä

Maailman parasta leipää! Olen oppinut, että mitä yksinkertaisempi taikina ja mitä pidempi kohotusaika, sitä maukkaampi leipä. Pitkällä kohotusajalla olevat taikinat ovat äärimmäisen käteviä arjessa, taikinan voi tehdä viimeisenä illalla ja leipoa leiväksi seuraavana päivänä töiden jälkeen. Ja se maku.. Kannattaa kokeilla!

Pataleipä

2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
3,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä

Sekoita ainekset isossa kulhossa ja jätä nousemaan leivinliinan alle 12 - 18 tunniksi.

Kohoamisen jälkeen kumoa leivinalustalle, muotoile kevyesti ja anna nousta vielä 30 min. Kuumenna sillä välin kannellista uunipataa (itse suosin valurautaisia) 225 asteessa saman verran. Laita taikina kuumaan pataan ja paista kansi päällä 30 min. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista vielä 15 min.

Alkuperäinen ohje on täältä ja resepti on kiertänyt laajalti blogimaailmassa. Itse olen tehnyt tätä leipää jo jonkin aikaa, ja aina se on yhtä hyvää.