Herkkusunnuntai

Tänään oli oikein herkkusunnuntai. Ruuaksi burritoja (olen rakastunut mustiin oliiveihin, ja tungen niitä joka paikkaan), ja iltapäiväkahveilla ihanan vieraan kanssa nokkospatonkeja ja mustikkamuffinseja. Vieras toi tullessaan sitruunapiirakkaa (joka hupeni noin vaan esikoisen suuhun ennen kuin ehdin piirakkaa ikuistaa) ja mansikoita. Nam!

Äitienpäivälounaalla

Käymme aina äitienpäivälauantaina mummin luona ja itse äitienpäivänä ulkona syömässä. Tänä vuonna järjestys menee sekaisin, kun isommat lapset menevät lauantaina kauan odotetulle huvipuistoretkelle. Äitienpäivänä menemme siis mummin luo, perinteistä poiketen. Siksi äitienpäivälounas piti hoitaa jo tänä viikonloppuna alta pois, ja eikös äitiä juhlita juuri Daddy's-ravintolassa?

Seinäjoen rautatieasemaa vastapäätä oleva ravintola tarjoaa silmänruokaa tälläiselle jenkki- ja fiftarifanille, eikä ruokakaan pahaa ole ;)

Vappua!

 

Vappu on meillä aina synttärihulinaa. Keskimmäinen juhlii vapun tienoilla 9-vuotissynttäreitään ja talo on täynnä pienten tyttöjen naurua ja kikatusta.

Vaikka luvattiin räntäsadetta, aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan. Rikkaruohojen täyttämästä kukkapenkistä puskee jotain sinistä! 

Fiilistelyä

Viikonloppuun mahtui paljon nähtävää. Suomessa harvemmin näkee katutaiteilijoita tai isoja koko talon kokoisia maalauksia. Luomukauppoja oli joka nurkalla, ja hodarivaunujen tarjonta oli jotain aivan uskomatonta. Nyt kun sää kotona on harmaa, kaipaan kovasti takaisin reissuun.

Kööpenhaminassa

oli jo melkein kesä. Aurinko paistoi kuumasti ja lämpöasteita oli yli 20. Nautin terassikeleistä ja lämmöstä, hyvästä seurasta ja kylmistä juomista. Posket kipeinä nauramisesta ja reidet poikki kävelystä on hyvä palata arkeen!

Mihin tämä aika häviää?

 

Opiskeluihin, töihin, lenkkeilyyn, kotitöihin. Aika kuluu nopeammin kuin koskaan aiemmin. Miksi?

Huomenna sentään pääsen reissuun rentoutumaan. Suuntana on jo kerran nähty Kööpenhamina, mutta tämä matka keskittyykin sitten vain rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.



Loma loppuu

Loma lähestyy loppuaan ja huomenna koittaa arki. Meillä oli hyvä loma, mutta miksi aina vasta loman loppuessa tulee mieleen kaikkea, mitä olisi pitänyt aloittaa heti loman alkaessa?

Pengoin jämälankakorini. Vaikka olen käyttänyt sieltä lankoja vaikka mihin projekteihin, ne eivät vain lopu (ehkä siksi, että kaupasta tarttuu niin usein mukaan "tarpeellista" lankaa). Tänään aloin virkata noita pyörylöitä, joista tulee joskus peitto. Laskin, että vähintään 170 palaa tarvitaan. Nyt on valmiina 11, mutta onpa noita lankojakin vielä. Sormia syyhyää, haluaisin väkertää vain noita, enkä palata töihin ollenkaan. Olisi pitänyt aloittaa jo viikko sitten. 

Lenkillä innostuin juoksemaan. Miksi vasta nyt, enkä viikko sitten? Olisin ehtinyt juosta monta lenkkiä, jos olisin hoksannut tämän ennemmin.